Ja äkkiä oli touk... heinäkuu

Pitkästä aikaa. Sopii itse asiassa aika moneen juttuun. Sen lisäksi siis, että avasin tänään tämän blogin ensimmäistä kertaa sitten helmikuun (ei ihan mutta melkein), avasin tänään myös facebookin ensimmäistä kertaa varmaan viikkoon ja tietokonekin on tainnut hurista päällä viimeksi vähän ennen juhannusta. Sähköpostissa on edelleen liuta roskapostia, mutta mitäpä pienistä.



Mitään dramaattista ei siis ole tapahtunut, mulla (tai no ehkä voin puhua meidän molempien puolesta ja sanoa, että meillä) on vaan ollut aika uskomaton kiire koko kevään (ja ne hetket, kun ei ole ollut kiire niin ollaan tehty jotain mielekkäämpää, esimerkiksi valitettu siitä miten koko ajan on vaan niin kauhea kiire). Kerran me myös siivottiin ja lajiteltiin kamoja kirppikselle.



Mulla tuli lomatkin jo pidettyä, kolme viikkoa meni supervauhtia sängyllä maaten kirjoja lukiessa. No, kävin myös Kööpenhaminassa, mikä oli siis huikea (tammikuusta asti hartaudella odotettu) reissu. Superjees. Aika paljon vaan hengailtiin kaupungilla, käytiin Design Museumissa ja Arkenissa, syötiin paljon ja hyvin, visitoitiin tivolissa (ehdottomasti odotetuin kohde!) ja ehkä vähän myös tuhlailin lomarahoja. Kaikki nämä postauksen kuvatkin on itse asiassa siltä reissulta, tuntui lievästi sanottuna hämmentävältä pitää kameraa kädessä ekaa kertaa varmaan kolmeen kuukauteen :D Otin retken aikana ehkä kaksi (ylöspäin pyöristettynä) kuvaa, mutta edistystä kai sekin.



Mutta, tänään tuntui pitkästä aikaa hyvältä avata tietokone, kuvanmuokkausohjelma ja äimistellä sitä miten tää blogger nyt toimikaan. Eiköhän tämä tästä. Kun viettää viikot vanhempiensa kodissa ylhäisessä yksinäisyydessään, alkaa väkisinkin kaivata jotain läpätyskanavaa.


(nyt vois laittaa annalle viestiä, että lällälää päivitin. ja ehkä päivittää tonne meidän muuttuneet iät, ollaan molemmat nyt 22, kääk!)

Pinkoen ees ja taas.

Lokakuussa alkanut Hamkin jalkineopiskelijoiden ja Vapriikin yhteistyöprojekti huipentui viime torstaina ”Pinkoen huomiseen - kokeilevaa jalkinemuotoilua Wetterhoffilta ” -näyttelyn avajaisiin.

Tiimiimme kuului opettajamme, Vapriikin henkilökuntaa ja kuusi jalkineopiskelijaa. Yhdessä kokosimme näyttelyn sisältöä ja keräsimme näyttelyesineitä ympäri Suomea -ja maailmaa.

Kokemus oli kasvattava ja todella palkitseva. Tutustuessani muiden nuorten suunnittelijoiden töihin ja ajatusmaailmoihin, sain lisää intoa ja uskoa omaan tekemiseeni. En ole yksin haaveitteni ja unelmieni kanssa. Ja mikä parasta -ne ovat täysin toteutettavissa.

Olen ollut tekemisissä tämän projektin kautta mahtavien ihmisten kanssa, jotka ovat innoittaneet minua, antaneet kritiikkiä ja palautetta ja kannustaneet minua ammatillisessa kehittymisessäni. Kiitos siitä heille.

Näyttelyssä on esillä myös ensimmäiset itse suunnittelemani ja valmistamani kengät. Mallin nimi on STOP ja ne ovat AristokraattiPUNK mallistostani ainoat tähän asti toteutetut kengät.

 Tässä behind-the-scenes kooste valmistusprosessista.

Monen kuukauden kovan työskentelyn jälkeen voi vihdoin huokaista -ainakin tämän viikonlopun verran. Ensi viikolla alkava siirtymäviikko tuo uudet projektit tullessaan ja seuraavaksi olisikin tarkoitus suunnitella ja valmistaa saapaspari.



 kuvat: Julia ja Anna

Pinkoen huomiseen - kokeilevaa jalkinemuotoilua Wetterhoffilta -näyttely on avoinna Tampereen Vapriikissa vuoden ajan.

Pysy ajan hermolla näyttelyyn liittyvistä tapahtumista tykkäämällä näyttelyn sivusta:

https://www.facebook.com/KokeilevaaJalkinemuotoilua

Superkuulas fiilis kuin ois sunnuntai

Viikossa pitäisi olla enemmän sunnuntaita.Tällainen vaatimaton 1kpl aiheuttaa lähinnä sen, että herää aamulla pää jumissa kahdentoista tunnin yöunien jälkeen. Jouduin myös kohtaamaan elämän karumman puolen heti aamusta: edellisenä päivänä Espoosta tänne kuljettamani seitsemän ilmapalloa olivat luovuttaneet ja luhistuneet surullisina lattialle.

Onneksi tämä sunnuntai sai sentään iloisemman käänteen, että luin Annan yöllä (kyllä, kello 23 on yö t.villi_bailaaja) laittaman viestin, jossa hän ilmoittikin tulevansa yöksi kotiin. Ihanaa! Ilmapallojen aiheuttama suru hälveni välittömästi, hain kauapasta maitoa ja sitten purettiin viikonlopun aiheuttamaa eroahdistusta aamupalan (sunnuntaina aamupala-aikaa voi mielestäni huoletta venyttää sinne kello yhden puolelle) merkeissä.

Tänään täällä myös siivottiin poikkeuksellisen paljon (hyvästi villakoirafarmi), pestiin pari koneellista pyykkiä ja nyt koneessa pyörii kolme paria farkkuja mustan värin kanssa. Koska kevät lähestyy uhkaavasti, me verhoudumme entistä tiukemmin mustaan!